Kaksi ja puoli viikkoa häihin, kaikki sujuu hyvin ja on järjestyksessä, mutta sitten... Mahaan sattuu.
Viime viikon keskiviikkona menin töihin ja toivoin että kipu menisi ohi. Puoleen päivään mennessä tuntui jo todella pahalta ja menin suoraan lääkäriin. Alkava mahatauti. Ei hätää, sanoi lääkäri, jos on perjantaina jo parempi olo niin mene vain takaisin töihin. Noh menin kotiin hyvillä mielin että kyllä tämä tästä.
En päässyt töihin asti. Vielä sattui. Lauantaina pakko päästä sängystä, koska mun on mentävä kampaajalle. Tein sen, nousin ylös ja suunnistin parturin tuoliin. Kaikki meni hyvin ja koko päivän tuntui vähän kramppeja ja olo oli väähn heikko mutta muuten ok.
Sitten tuli yö... En nukkunut silmäystäkään. Taas 39 astetta kuumetta, mahaan sattuu, mikään ei pysy sisällä. Lähdin ensiapuun, henkisesti ja fyysisesti en jaksanut enää. Sain satikutia kun olin aivan nääntynyt ja kuivunut.. Suoraan tiputukseen ja ainakin tiistaihin asti sairaalassa. Nyt alkoi jo paniikki tulla, koska hääthän ovat jo ensi viikolla!
Tämä oli mun ensimmäinen sairaalareissu. Siel oli kovinkin rauhallista, koska oli pääsiäinen. Siel mä sitten kitusin, ihmettelin omine ajatuksine mikä mulla nyt on ku se ei mene ohi. Kyllä se sitten lopulta selvis että suolistossa oli infektio. Olen nyt ollut kotona antibioottien kanssa ja alkaa jo helpottaa. Vielä olen hyvin väsynyt ja energiat nollassa. Mutta kai se tästä vaan paranee!
Häihin viikko. Onneksi on vielä aikaa tervehtyä!!
// Two and a half weeks to the wedding, everything is going good and on time, but then.. My stomach starts to hurt.
Last week Wednesday I went to work hoping it would go away. By midday I gave up and crawled to the doctor's office. A starting stomachflu. No worries, said the doctor, if you are feeling better by Friday just go back to work. I went back home optimistic that it will all be alright with a few days of rest.
I never manged to get back to work that week. I still had pain. Saturday I had to get out of bed because I had an appointment to the hairdresser. I did dit, got up and climbed on her chair. Everything went well and I only had a few cramps and I felt a little weak but I was doing ok.
Then the night came.. I didn't sleep at all. Again 39 degrees fever, stomach hurts and nothing stays in. I went to the emergency room, I couldn't take it anymore mentally or physically. I got snapped on my fingers cuz I was so dehydrated and underfed. I got a drip in my vein and heard I'd have to stay at least until Tuesday. Now I was starting to panic because the wedding was already next week!
This was my first hospital trip. It was really quiet because of the Easter holidays. There I suffered and was stuck with my own thoughts wondering why it doesn't go over. They figured it out eventually that I had an infection in my bowls. I am home now with antibiotics and it is getting better. I am still very tired and without energy. But it can only get better!
One more week till the wedding. More than enough time to heal!
25.4.14
13.4.14
Bachelorette party
Kenen polttarit? No minun!
Olen jättänyt blogissani yhden todella ison osan elämääni taka-alalle ihan tarkoituksella. En halunnut ensinnäkään että tästä tulee mikään hääblogi, se ei ole vaan niin mun juttuni, ja toiseksi jos täällä paljastan jo kaiken ni ei ihanilla vieraillani ole mitään ihmeteltävää enää :-)
Me ollaan suunniteltu enemmän ja vähemmän näitä juhlia vähän yli vuoden. Kaikki on mennyt hirmu sujuvasti ilman mutkia, melkein ihan viimeiseen yksityiskohtaan asti. Puvun kanssa alkoi mulla hermot mennä ja stressi vei parit yöunet, mutta kaaso pysyi vierellä kovana ja löytyihän se pukukin lopulta. Nyt stressataan vielä tuleeko se kivana ompelijalta takaisin (tulee se, stressi puhuu välillä vaan toisin).
Voin puhua juhlasta myöhemmin. Ennen niitä isoja juhlia haluan kuitenkin jakaa pari hauskaa kuvaa mun polttareista!
Kaaso kysyi haluanko mennä juhlimaan ulos tyylillä ja sitten tanssitaan yön pikkutunteihin asti vai haluanko olla kotona. Vastaus oli yksinkertainen - kotona. Meidän parhaimmat hetket ollaan aina vietetty kaasoni kotona joten se oli aivan itsestäänselvyys että siellä pidetään myös polttarit. Kutsuttiin lähimmät ystävät, perheenjäsenet ja työkaverit ja me saatiin kiva 8 ihmisen joukko. Meillä oli niin hauskaa! Juomaa, ruokaa, naurua ja jopa kyyneleitä riitti! Ihana kaasoni Kaija oli jopa saanut perheeni tekemään minulle pienen videon.. Silloin ei riittänyt yksi nenäliina !! <3
Me tanssittiin ja laulettiin itsemme ihan puhki ja me lähdettiin puoli neljältä vasta kotia kohti. Parhaat juhlat ikinä. Kiitos Kaija <3
// Whose party? Mine!
I have left out a very big part of my life out of the blog on purpose. First of all I didn't want this to turn in to a wedding blog and secondly if I would tell all my plans here, then my lovely guests wouldn't have anything to look forward to at the party :-)
We have been planning the wedding for a little over a year now. Everything has gone smoothly almost to the last detail. The stress only came out when we were looking for a dress for me, but luckily I have a very good maid of honor who stood strongly by my side and the dress was found eventually. Now I am only stressing how it will be returned to me from the dressmaker (but it will be fine, no matter what the sress makes me think!).
I can tell you about the wedding later, but now I want to share some photos from my hen night.
My maid of honor asked me if I wanted to go out to party till early morning or do I want to have it at home. The answer was simple - at home. Our best moments were spent at Kaija's home, so it was obvious I'd have my party there. Closest friends, family and colleagues were invited so we got a good group of 8 people. We had such a blast! We had a lot of food, drinks, laughter and tears. My awesome maid of honor managed to convince my family to make a video for me.. One tissue wasn't enough to watch it!! <3
We danced and sang like crazy and we only went home around half past three. Best party ever. Thank you Kaija <3
Olen jättänyt blogissani yhden todella ison osan elämääni taka-alalle ihan tarkoituksella. En halunnut ensinnäkään että tästä tulee mikään hääblogi, se ei ole vaan niin mun juttuni, ja toiseksi jos täällä paljastan jo kaiken ni ei ihanilla vieraillani ole mitään ihmeteltävää enää :-)
Me ollaan suunniteltu enemmän ja vähemmän näitä juhlia vähän yli vuoden. Kaikki on mennyt hirmu sujuvasti ilman mutkia, melkein ihan viimeiseen yksityiskohtaan asti. Puvun kanssa alkoi mulla hermot mennä ja stressi vei parit yöunet, mutta kaaso pysyi vierellä kovana ja löytyihän se pukukin lopulta. Nyt stressataan vielä tuleeko se kivana ompelijalta takaisin (tulee se, stressi puhuu välillä vaan toisin).
Voin puhua juhlasta myöhemmin. Ennen niitä isoja juhlia haluan kuitenkin jakaa pari hauskaa kuvaa mun polttareista!
Kaaso kysyi haluanko mennä juhlimaan ulos tyylillä ja sitten tanssitaan yön pikkutunteihin asti vai haluanko olla kotona. Vastaus oli yksinkertainen - kotona. Meidän parhaimmat hetket ollaan aina vietetty kaasoni kotona joten se oli aivan itsestäänselvyys että siellä pidetään myös polttarit. Kutsuttiin lähimmät ystävät, perheenjäsenet ja työkaverit ja me saatiin kiva 8 ihmisen joukko. Meillä oli niin hauskaa! Juomaa, ruokaa, naurua ja jopa kyyneleitä riitti! Ihana kaasoni Kaija oli jopa saanut perheeni tekemään minulle pienen videon.. Silloin ei riittänyt yksi nenäliina !! <3
Me tanssittiin ja laulettiin itsemme ihan puhki ja me lähdettiin puoli neljältä vasta kotia kohti. Parhaat juhlat ikinä. Kiitos Kaija <3
// Whose party? Mine!
I have left out a very big part of my life out of the blog on purpose. First of all I didn't want this to turn in to a wedding blog and secondly if I would tell all my plans here, then my lovely guests wouldn't have anything to look forward to at the party :-)
We have been planning the wedding for a little over a year now. Everything has gone smoothly almost to the last detail. The stress only came out when we were looking for a dress for me, but luckily I have a very good maid of honor who stood strongly by my side and the dress was found eventually. Now I am only stressing how it will be returned to me from the dressmaker (but it will be fine, no matter what the sress makes me think!).
I can tell you about the wedding later, but now I want to share some photos from my hen night.
My maid of honor asked me if I wanted to go out to party till early morning or do I want to have it at home. The answer was simple - at home. Our best moments were spent at Kaija's home, so it was obvious I'd have my party there. Closest friends, family and colleagues were invited so we got a good group of 8 people. We had such a blast! We had a lot of food, drinks, laughter and tears. My awesome maid of honor managed to convince my family to make a video for me.. One tissue wasn't enough to watch it!! <3
We danced and sang like crazy and we only went home around half past three. Best party ever. Thank you Kaija <3
2.4.14
Music and more
Huhtikuu on alkanut! Juuri vasta olin Suomessa joululomalla ja nyt on jo pääsiäinen kulman takana. Minne tämä aika lopulta oikeen meneekään.
Viime kuukausi on ollut aika ylä- ja alamäkeä ja ajatukset ovat heitelleet laidasta laitaan. On tapahtunut hyvin ikäviä asioita ja sitten myös todella ihania asioita. Ihana serkkuni sai helmikuussa niin suloisen pienen pojan, ja hänet kastetaan tulevana viikonloppuna. Onneksi näin pienen tuhisijan pari viikkoa sitten kun olin pikavisiitillä Suomessa. Eihän tässä nyt vain alkais vauvakuume tulemaan?
Viikko sitten olikin kovin kiireinen viikonloppu kun olin peräti kahdessa konsertissa. Ensin kävin heiluttamassa lanteita Beyoncén tahtiin ja seuraavana päivänä kirkumassa ääneni käheäksi Backstreet Boysin vanhoja hittejä laulaessa. On se hassua miten 20 vuoden jälkeen voi silti muistaa jokaikisen sanan ja tahdin niistä biiseistä, aivan kuin se olisi ollut eilen. Hauskaa. Se oli aikamoinen kokemus se. Siellä oli jopa aikuisia miehiä jotka hoilasivat silmät kiinni "As long as you love me..." Me ollaan aika onnekkaita kun kaikki maailman parhaat artistit aina tulevat Antwerpeniin, ja asutaan niin lähellä sitä konserttihallia.
Alla pari videota Antwerpenin konserteista, mutta ei kuitenkaan minun kuvaamiani. Päätin tällä kertaa jättää kameran kotiin ja nauttia vain konsertista omilla silmillä eikä linssin takaa.
// April has started! I was just in Finland during the Christmas holiday and now Easter is just around the corner. Where does the time go.
Last month was very rough with ups and downs. I've had some really sad things happening and some really happy things. My lovely cousin gave birth to a cute baby boy and he will be baptized this Sunday. I am so glad I met this little bundle of joy a few weeks ago when I was visiting Finland for a weekend. I hope I am not growing a little baby fever?
A week ago I was quite busy cuz I attended two different concerts. First I went to swing my hips with Beyoncé and the next day I screamed my voice away with Backstreet Boys and their awesome songs. It's so funny how you can remember all the lyrics even after 20 years as if it was yesterday you heard them the first time. It was quite an experience. Even grown men were singing with their eyes closed "As long as you love me...". We are quite lucky all the big artists in the world always come to Antwerp to perform and that we live so close by to the concert hall.
I've attached a few videos from the concerts in Antwerp, but they weren't made by me. I decided this time to leave my camera home and enjoy the concerts with my own eyes instead of behind a lens.
Viime kuukausi on ollut aika ylä- ja alamäkeä ja ajatukset ovat heitelleet laidasta laitaan. On tapahtunut hyvin ikäviä asioita ja sitten myös todella ihania asioita. Ihana serkkuni sai helmikuussa niin suloisen pienen pojan, ja hänet kastetaan tulevana viikonloppuna. Onneksi näin pienen tuhisijan pari viikkoa sitten kun olin pikavisiitillä Suomessa. Eihän tässä nyt vain alkais vauvakuume tulemaan?
Viikko sitten olikin kovin kiireinen viikonloppu kun olin peräti kahdessa konsertissa. Ensin kävin heiluttamassa lanteita Beyoncén tahtiin ja seuraavana päivänä kirkumassa ääneni käheäksi Backstreet Boysin vanhoja hittejä laulaessa. On se hassua miten 20 vuoden jälkeen voi silti muistaa jokaikisen sanan ja tahdin niistä biiseistä, aivan kuin se olisi ollut eilen. Hauskaa. Se oli aikamoinen kokemus se. Siellä oli jopa aikuisia miehiä jotka hoilasivat silmät kiinni "As long as you love me..." Me ollaan aika onnekkaita kun kaikki maailman parhaat artistit aina tulevat Antwerpeniin, ja asutaan niin lähellä sitä konserttihallia.
Alla pari videota Antwerpenin konserteista, mutta ei kuitenkaan minun kuvaamiani. Päätin tällä kertaa jättää kameran kotiin ja nauttia vain konsertista omilla silmillä eikä linssin takaa.
// April has started! I was just in Finland during the Christmas holiday and now Easter is just around the corner. Where does the time go.
Last month was very rough with ups and downs. I've had some really sad things happening and some really happy things. My lovely cousin gave birth to a cute baby boy and he will be baptized this Sunday. I am so glad I met this little bundle of joy a few weeks ago when I was visiting Finland for a weekend. I hope I am not growing a little baby fever?
A week ago I was quite busy cuz I attended two different concerts. First I went to swing my hips with Beyoncé and the next day I screamed my voice away with Backstreet Boys and their awesome songs. It's so funny how you can remember all the lyrics even after 20 years as if it was yesterday you heard them the first time. It was quite an experience. Even grown men were singing with their eyes closed "As long as you love me...". We are quite lucky all the big artists in the world always come to Antwerp to perform and that we live so close by to the concert hall.
I've attached a few videos from the concerts in Antwerp, but they weren't made by me. I decided this time to leave my camera home and enjoy the concerts with my own eyes instead of behind a lens.
Subscribe to:
Posts (Atom)